Moi kaikille!

Vappu on perinteisesti ollut ilon, valon ja yhteenkuuluvuuden juhla. Pimeän vuodenajan jälkeen valon määrä lisääntyy ja ihmisten hymyt levenee. Siirrytään ulos, tavataan ystäviä ja nautitaan yhdessä päivien lämpenemisestä sekä luonnon heräämisestä ja puhkeamisesta kukkaan. 

Varsinkin näin viime talven jälkeen, olisi perinteisellä vapulla meillä Varsinais-Suomessa ollut todellista tilausta. Olisimme kokoontuneet ulos, tavanneet vanhoja ystäviä ja luoneet uusia ystävyyssuhteita. Ehkä rakkauttakin olisi ollut ilmassa? Vaan toisin kävi. Maailmanlaajuinen pandemia asetti kapuloita rattaisiin ja kaikki suuremmat tilaisuudet kiellettiin, mukaan lukien perinteiset vapun riennot.  

Mutta ihmisen tarve iloon, valoon ja yhteisöön ei katoa kielloilla taikka tartuntataudin uhallakaan. Me keksimme keinoja pitää yhtyettä toisiimme. Me vietämme vappua, vaikka sitten hieman perinteistä poikkeavalla tavalla. Me vietämme sitä erossa toisistamme, mutta silti yhdessä. Sillä vaikka juhlimme toki mieluummin tätä kevään juhlaa suurella porukalla, on vapun ilon lähde, sen henki, sen primus motor, kuitenkin meissä itsessämme. Juhla löytyy meistä sisältä.

Siinä, missä fyysinen etäisyys on nyt välttämätöntä, on meidän vahvistettava henkistä läheisyyttä. Meidän on pyrittävä pitämään mahdollisimman lähellä myös heidät, joiden lähelle emme voi mennä ja joita emme voi koskettaa. Erityisesti ne iäkkäämmät ihmiset, jotka eivät ole omaksuneet nykyteknologiaa siinä määrin, että yhteydenpito olisi mahdollista sähköisesti, jäävät helposti ilman mitään läheisten ihmisten kontaktia. Vaikeuksia kokevat myös syrjäytyneet sekä muut yhteiskunnassamme heikommassa asemassa olevat. Inhimilliset kärsimykset korostuvat poikkeusoloissa. Yritetään jokainen tehdä osamme niiden lieventämiseksi.

Rajoitustoimien taloudellisesta iskusta Suomeen on puhuttu paljon. Lähes yhtä paljon, kuin itse rajoitustoimien syystä. Isku on ollut valtava ja sen kokonaislaajuus hahmottuu pääosin vasta, kun tilannetta aletaan kartoittamaan pahimman ollessa jo takana. Talouden merkitys hyvinvointiin on erittäin suuri. Mutta tulee aina pitää mielessä, että se ei ole ainoa hyvinvointia luova seikka. 

Hyvinvointi on ihmisen sisältä lähtevä voimavara, johon vaikuttaa muun muassa oleellisesti myös se, miten ihminen kokee oman osansa yhteisössä, jossa hän elää: Miten ihminen kokee oman osansa meidän yhteiskunnassamme. 

Meissä on nyt herännyt lähes koko kansakuntaa yhdistävänä voimana muista ihmisistä välittäminen. Suojaamme itseämme, suojaamme toisiamme, olemme nostaneet terveyden keskeiselle paikalle ja taltutamme yhteisen uhkan. Mielestäni juuri tämä välittäminen on tuonut valoa ja toivoa muuten niin kovin hankalaan tilanteeseen. 

Sen vuoksi, minulla on kasvava pelko siitä, että nyt vastoinkäymisten kautta herännyt yhteisöllisyys unohtuu jälleen, kun on aika uudelleenrakentaa Suomea. Ottaako talous taas sen paikan joka sillä oli ennen kriisiä? Tarkoitan, asetetaanko se jälleen akseliksi, jonka ympärillä kaikki pyörii? Vai haemmeko esimerkiksi vielä ruokaa niille, joille ruoan hakeminen on hankalaa? Autammeko kanssaihmisiä enää sitten, kun pääsemme viettämään aikaamme muuallekin, kuin ulkoilureiteille, kotiin ja omalle pihalle?  

Minä näen, että mikäli huomioimme toisemme myös jälleenrakentamisen ja taloudellisen nousun aikana sekä pidämme mielessämme sen, minkä olemme huomanneet kriisin kuluessa; että yksilöinä me kaikki voimme vaikuttaa paremman yhteiskunnan eteen, huomioimalla muut ja pitämällä huolta niistä, jotka ovat aidosti avun tarpeessa, on meillä mahdollisuus nousta taloudellisesta kriisistä entistä yhtenäisempänä kansakuntana.

Tulevaisuudessa on toivoa, ja jokainen haaste, vaikka maailmaanlaajuinenkin, on mahdollista selättää ja jokaisesta vastoinkäymisestä on tilaisuus oppia. Tämä poikkeuksellinen aika onkin syytä käyttää oppimisen mahdollisuutena, sillä, valitettavasti, mikään ei opeta, niin kuin vaikeat ajat. Jo nyt voin sanoa, että olen ainakin henkilökohtaisesti entisestään parantanut median sisälukutaitoa, ottanut haltuun pari sähköistä kokousalustaa sekä oppinut sen, mistä ei ainakaan kannata ostaa kasvomaskeja.

Näin lopuksi haluan kiittää. Haluan kiittää kaikkia heitä, jotka väsymättömällä työllään ja toisinaan jopa oman terveytensäkin uhalla varmistavat, että yhteiskuntamme toimii myös kriisin aikana. Haluan myös kiittää jokaista Teistä, jotka noudatatte kriisin taltuttamiseksi asetettuja yhteisiä ohjeita ja sääntöjä. Erityiskiitokseni annan lapsille. He ovat joutuneet  täysin poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa edes heidän vanhempansa eivät ole olleet, ja jossa edes heidän vanhempansa eivät osaa varmuudella kertoa, miten tulee toimia. Lapset ovat kuitenkin jälleen osoittaneet elämänilonsa ja sopeutumisensa hankaliin tilanteisiin siten, että varmasti jotakin me aikuiset voisimme siitäkin oppia.

Vaan kyllä se kevät tulee kuitenkin. Nythän on jo vappu. Linnut laulaa, ilmat lämpenee, ja aurinko valaisee ulkoilman lisäksi myös ihmisten sisimmän. 

Minä olen Petri Nyström, Keskustan Turun kunnallisjärjestön puheenjohtaja, ja toivotan -sydämeni pohjasta- teille kaikille erittäin iloista, onnellista ja rakkauden täyteistä vappua!